Seitsemän kukkaa (vauvan) tyynyn alla...

Parin päivän päästä on juhannus. Keskikesän upea juhla ja monen suomalaisen ehdoton suosikki. Sää taitaa tänäkin vuonna olla vähän niin ja näin, mutta ainakin minulle tärkeintä on viettää aikaa perheen kanssa ja vaalia juhannusperinteitä. Pienestä tytöstä asti olemme olleet mökillä ja aina ovat luonnonkukat olleet osana koristeita ja taikoja. Tänä vuonna mukana on uusi pieni neiti. Ehkä hän ei vielä poimi kukkia, mutta voitte olla varmoja, että muutaman vuoden päästä poimitaan ja nimetään jo kukkia kuin vanhat tekijät. Mahtavatko tämän päivän tytöt ja pojat edes tunnistaa seitsemää kukkaa... No, minä ainakin laitan tietoni jakoon ja saatammepa ruveta tekemään vaikka sellaista vanhan ajan kasvistoa, jossa on prässättyjä kukkia. Tärkeimmät perinteet siis jatkuvat ainakin.

Muutama viikko sitten mökillä oli jo vaikka mitä kukkia täydessä kukassa. Esimerkiksi nämä suloiset ja vähän harvinaisemmat vaaleanpunaiset lemmikit (yleensä ovat vaaleansinisiä) kurottelivat kohti aurinkoa. Katsotaan mitä kaikkea muuta kukkii tänä viikonloppuna. Juhannusruusu varmasti ainakin. :)


Sitten vielä vähän pikku neidin kuulumisia... Olimme viime perjantaina 3kk neuvolassa. Miten sekin on mahdollista, en tiedä. Ihana neuvolan tätimme on vaihtanut toimipistettä eikä ole enää meidän tätimme. Niin harmi!!! No, oli se uusikin ihan mukava, aika paljon nuorempi tosin. :) Ja tiedättehän mitä 3kk neuvolassa tapahtuu - siellä saadaan ensimmäiset rokotukset. Voih! Kamala itku (ja äidille trauma), mutta mielestäni rokotukset ovat todella tärkeät ja ainakin meidän tyttö saa kaikki mahdolliset rokotteet. On syy siihen miksi niitä suositellaan ja vaikka aina löytyy niiden vastustajiakin, niin itse olen ainakin sitä mieltä, että ne ovat vain ja ainoastaan hyvä asia!

Ollakseni rehellinen, minua vähän jännitti se neuvola (muutenkin kuin rokotusten takia), koska viimeksi pikku pupumme paino oli käyrien alapuolella. Nyt hän on kuitenkin hypännyt suoraan normikäyrälle ja vaaka näytti ihan vähän yli 6kg. Huh! Ehkäpä isin vähän isompi iltamaito on tehnyt tehtävänsä. Ha hah! Myös pituus alkaa nyt kutosella ja sitä oli 61,5cm. Pakkasin kaikki 56cm vaatteet pois tällä viikolla ja nyt kaapissa roikkuvat upouudet 62cm ihanuudet. Helteet tänne ja heti, että päästään käyttämään kaikkia ihania kesähepeneitä!!


Neiti on erittäin tarkkaavainen ja seurasi tarkasti katsellaan liikkuvaa lelua. Täytyy kyllä sanoa, että hän on ihan ensi päivistä asti katsellut kiinnostuneena ympäröivää maailmaansa ja seurannut tarkkaavaisesti erityisesti kasvoja. Nehän vauvoja ensimmäisenä kiinnostavatkin. :) Kuten kuvistakin näkyy meidän neiti viihtyy vatsallaan. Neuvolassakin itku loppui heti, kun hänet käännettiin vatsalleen. Jopa kylvyssä pidän häntä vatsallaan, jotta hän voi polskia vedessä. Ystäväni sanoi, että hänen vauvansa taas ei viihdy kymmentä sekuntiakaan vatsallaan. Niin erilaisia ne vauvat ovat. :) On kyllä kiva, kun on samanikäisiä (sekä myös eri-ikäisiä) vauvoja ystäväpiirissä niin voi vertailla ja saada vinkkejä.

Kotona olemme harjoitelleet lelusta kiinni pitämistä. Se sujuu aina välillä, mutta ei hän taida vielä ihan tarkoituksella sitä tehdä. Ha hah! Kääntyä hän ei vielä osaa, mutta en kyllä tiedä pitäisikökään. Katsotaan nyt vaan ihan rauhassa ja mennään vauvan omassa tahdissa näiden uusien taitojen oppimisen kanssa. Eniten odotan sitä naurun oppimista... Ääntä pikkuneidistä ainakin lähtee eli eiköhän se naurukin sieltä pian tule. Kehen on mahtanut tulla tuon juttelun määrän kanssa?! *vink vink*

Comments

  1. Onpa suloinen pikkuinen!

    Juuri muutama päivä sitten mietinkin mahtavatko lapset vielä tänä päivänä poimia kukkia ja prässätä niitä akkarin välissä, niin kuin itse tuli aikoinaan tehtyä. Joten ehdottomasti peukku täältä suunnitelmillesi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Muusa! Hän on kyllä aika hurmaava. ♥
      Suunnitelma sai oikeastaan alkunsa, kun olen katsellut tällä viikolla päivittäisillä kävelylenkeillä kaikkia ihania luonnonkukkia ja laskeskellut kuinka monta niistä tunnistan. Aika paljon enemmän kuin seitsemän, onneksi. Nyt vain odotellaan, että pikkuneiti kasvaa tarpeeksi isoksi, että päästään prässäämään. :)

      Delete

Post a Comment

Popular Posts