Kevään värejä...
Olipa ihana viikonloppu! Aurinko helli meitä ja niin teki myös oma ihana S. Sain naistenpäivän kunniaksi ruusuja ja hemmoteltiinpa minua myös hyvällä ruoalla ja elokuvalla. Voisi olla useamminkin tuo naistenpäivä... :) Kävi vielä niin kivasti, että ruusut ovat täsmälleen saman väriset kuin uusi Ikean Brakig sarjaan kuuluva tyynynpäällinen, jonka ostin pari viikkoa sitten, mutta laitoin sohvalle vasta eilen. Sen seuraksi pääsi myös H&M Homen uusi musta-valkoinen päällinen. Tykkään tuosta Ikean päällisen väristä ihan hirveästi ja sitä pitäisikin nyt sitten löytää lisää.
Olen kyllä niin matchy-matchy tyyppiä, että kaiken pitää aina jotenkin sopia yhteen. Äiti aina nauraakin tälle jonkin asteiselle pakkomielteelle, että aina pitää olla niiiiin yhteen sopivaa. Samanlainen olen kyllä töissäkin. Työkaverit varmaan tässä vaiheessa naureskelevat nyökytellen. Voitte varmaan kuvitella, että koko päivän, kun on laittanut vaatteita värien mukaan niin on vähän vaikea kotona yrittää olla räiskyvä ja yhdistella värejä ennakkoluulottomasti. Siinä onkin varmaan elinikäinen oppimisen aihe minulle. Ha hah!
Toinen oppimisen aihe tuli mieleeni eilen, kun katselin televisiota. Kokki Anthony Bourdain oli Italiassa ja tein ohjelman aikana samalla ruokaa, joten olin enemmän kuuntelija kuin katselija ja italian kieltähän nyt kuunteleekin mielellään. Se kuulostaa niin seksikkäältä! Opiskelinkin sitä yhdessä vaiheessa iltakurssilla, mutta sitten se jäi, kun lähdin Englantiin ja ajattelinkin nyt, että voisin aloittaa opinnot uudestaan, ihan vaan itsenäisesti. Italia on aina ollut minulle sellainen unelmamaa - muotia, jalkapalloa, kauniita ihmisiä ja hyvää ruokaa. Mutta, mutta... en ole ikinä käynyt siellä! Asia täytyy korjata pian... ehkä jopa tänä vuonna.
On muuten pakko vielä laittaa tännekin todistusaineistoa kevään nopeasta etenemisestä. Keräsin jo edellisenä viikonloppuna sireenin oksia ulkoa ja katsokaa miten isot lehdet niissä jo on?! Niissä oli siis ulkonakin isot nuput, mutta tietenkin ne aukesivat vasta sisällä lämpimässä. Ihanan keväistä tunnelmaa... Sillä onkin hyvä jatkaa viikkoa eteenpäin. Mukavaa viikonjatkoa ja kevään odotusta!
Olen kyllä niin matchy-matchy tyyppiä, että kaiken pitää aina jotenkin sopia yhteen. Äiti aina nauraakin tälle jonkin asteiselle pakkomielteelle, että aina pitää olla niiiiin yhteen sopivaa. Samanlainen olen kyllä töissäkin. Työkaverit varmaan tässä vaiheessa naureskelevat nyökytellen. Voitte varmaan kuvitella, että koko päivän, kun on laittanut vaatteita värien mukaan niin on vähän vaikea kotona yrittää olla räiskyvä ja yhdistella värejä ennakkoluulottomasti. Siinä onkin varmaan elinikäinen oppimisen aihe minulle. Ha hah!
Toinen oppimisen aihe tuli mieleeni eilen, kun katselin televisiota. Kokki Anthony Bourdain oli Italiassa ja tein ohjelman aikana samalla ruokaa, joten olin enemmän kuuntelija kuin katselija ja italian kieltähän nyt kuunteleekin mielellään. Se kuulostaa niin seksikkäältä! Opiskelinkin sitä yhdessä vaiheessa iltakurssilla, mutta sitten se jäi, kun lähdin Englantiin ja ajattelinkin nyt, että voisin aloittaa opinnot uudestaan, ihan vaan itsenäisesti. Italia on aina ollut minulle sellainen unelmamaa - muotia, jalkapalloa, kauniita ihmisiä ja hyvää ruokaa. Mutta, mutta... en ole ikinä käynyt siellä! Asia täytyy korjata pian... ehkä jopa tänä vuonna.
On muuten pakko vielä laittaa tännekin todistusaineistoa kevään nopeasta etenemisestä. Keräsin jo edellisenä viikonloppuna sireenin oksia ulkoa ja katsokaa miten isot lehdet niissä jo on?! Niissä oli siis ulkonakin isot nuput, mutta tietenkin ne aukesivat vasta sisällä lämpimässä. Ihanan keväistä tunnelmaa... Sillä onkin hyvä jatkaa viikkoa eteenpäin. Mukavaa viikonjatkoa ja kevään odotusta!
Comments
Post a Comment