Vauva leikkii, juttelee, lukee...
Ajattelin kirjoitella vauvan kuulumisia, koska viime kerrasta on taitanut vierähtää jo aika tovi. Oops! Mitä mahtoi tapahtua sille kuukausittaiselle updeitille... Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, I guess. Muutama kuukausi on siis tainnut mennä tässä välissä ja nämä tyypithän kasvavat, muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Niin myös meidän pieni neiti. ♥ ♥ ♥ Kuvitin postauksen uusilla ihanilla kirjoilla, jotka ostimme mummin kanssa eilen. Gummeruksen 'little learners' kirjat ovat ihanan pastellisävyiset (äiti rakastaa), niissä on suloisia eläimiä, paksut sivut joita on helppo käännellä ja toisessa on kivoja ääniäkin. On hirveän hauskaa, kun sivulla on koira, joka sanoo hau hau tai kisu, joka sanoo miau. Toinen kirja löytyi Prismasta ja toinen Suomalaisesta kirjakaupasta. Suosittelen!!
Aloitetaan statistiikasta. :) Ensi viikolla typy on jo 10kk. On ihan uskomatonta ajatella miten nopeasti aika on mennyt ja miten pienestä avuttomasta nyytistä on kasvanut jo toimelias vauva. ♥ Pituutta oli viime mittauksessa joulukuun alussa 73cm, nyt sitä on varmaan taas pari senttiä lisää. Hän on pidempi kuin odotimme ja kasvaakin vähän plussakäyrällä pituuden kanssa. Me olemme S:n kanssa molemmat aika normaalipituisia, mutta esimerkiksi veljeni on yli 190cm, joten kai hänestä voi tulla mitä vain. :) Vaatekoko 74 on nyt käytössä, mutta luulen kyllä, että siirrymme aika pian kokoon 80. Kaikki uudet vaatteet olenkin jo ostanut siinä koossa. Painoa on kertynyt vähän yli 10kg. Alussa sitä tuli melkein kilo kuukaudessa, mutta nythän tahti on jo hidastunut. Ystävieni melkein samanikäisiin vauvoihin verratessa hän on aika samankokoinen, mutta hänellä on mielestäni isommat kädet ja jalat. Jalan koko on nyt n.17. Varpaita saa ihailla usein, koska sukat ja kengät otetaan itse pois heti, kun se on vaan mahdollista. Kotona sukkia ei ole yleensä ollenkaan ja kaupassakin ollaan oltu varpaat paljaina, kun kengät on potkittu lattialle ja sukat vedetty pois. Voih!
Pikkuiset kädet ovat erittäin taitavat. Hän tarttuu helposti pieniinkin leluihin ja ruokiin, pitää käsissään leluja, lyö niitä yhteen ja vaihtelee kädestä toiseen. Myös moikkaamista harjoitellaan ahkerasti. Parasta mitä käsillä kuitenkin voi tehdä on taputtaa. Se on hauskaa niin omasta kuin äidinkin mielestä. Ja niin suloisen näköistä! ♥ Uskomatonta kyllä, myös pienet jalat ovat yllättävän kätevät ja niiden välissä voi pitää leluja ja tietenkin jaloilla on kiva potkia leluja, kirjoja ja erityisesti äitiä tai isiä. Myös kylpyvesi saa kyytiä, kun typy pitää ammeen laidoista kiinni ja potkii sydämensä kyllyydestä. Selällä ollessaan jalat potkivat vimmatusti lattiaa tai sängyn patjaa. Nyt mukaan on myös tullut sellainen "kala kuivalla maalla" esitys. Aika hauskaa katseltavaa. :) Mihinkään mönkimiseen, ryömimiseen tai konttaamiseen jalat eivät kuitenkaan ole vielä vieneet. Tanakasti niillä jo seistään (ja haluttaisiin seistä koko ajan) eli ehkä se vaihe jää sitten kokonaan välistä. Olen kuullut sen olevan aika yleistä nykyään. Toisaalta olen myös kuullut, että ryömiminen kehittää myöhempiä motorisia kykyjä joten toivon, että se meilläkin siis opitaan. Katsellessa neitiä tuossa lattialla, näyttää kyllä siltä, että kauaa hän ei enää paikallaan pysy. Vatsallaan hän pyörii jo oman akselinsa ympäri, mutta ei vain mene eteenpäin. Fyssarilla olemme käyneet ja pitäisi mennä vielä uudestaankin. Jono kunnalliselle on kuitenkin n. kuukauden mittainen. Katsotaan josko opittaisiin jo ennen sitä. ;)
Syöminen sujuu tosi hyvin. Ruoka maistuu ja sormiruokailukin alkaa onnistumaan. Varsinkin niitä mauttomia, hajuttomia maissinaksuja on kiva syödä itse. Samoin klementiini on kiva. Kurkku sen sijaan on vaikea, kun se on niin liukas. Bataattipohjaiset soseet ovat suosikkeja, samoin persikka-banaani sose ja tietenkin se puuro. Se on ollut suosikki alusta asti. ♥ Syömisessä pitäisi vaan siirtyä jo karkeampaan koostumukseen. Ainakin siis purkkisoseiden kanssa. Pieni suu sylkee yleensä ulos ruoan, jos se ei ole tarpeeksi sileää. Harjoittelu jatkuus siis. Maitoa juodaan pääosin tuttipullosta, mutta myös kupista hän osaa juoda todella hienosti. Hampaita suussa on nyt neljä. Kaksi alhaalla keskellä ja kaksi ylhäällä. Niitä on kiva narskutella, mutta yritän aina kieltää/keskeyttää sen. Kuulostaa kamalalta, eikä varmasti ole kauhean hyväksikään.
Nukkuminen on parantunut ja hän on vihdoin alkanut nukkua melkein koko yön putkeen. Meillä mennään nukkumaan n. klo 21. Sitä ennen syödään iltapuuro ja käydään potalla. Pottahommat aloitimme jo siellä kahdeksan kuukauden kieppeillä ja yleensä laitan hänet aina vaipanvaihdon yhteydessä potalle tönöttämään. Hyvin hän on oppinut mitä siellä tehdään. :) Yöllä syödään yleensä kerran jossain välissä ja sitten herätään klo 9 aikoihin. Parina viime yönä syötöt ovat olleet klo 05 ja klo 6.45 eli aika pitkä pätkä on nukuttu ennen sitä. Tällä viikolla hän on ollut kipeänä, joka on nostanut heräilyjen määrää, kun raukka on yskinyt melkein keuhkonsa pihalle, mutta tavallisesti tilanne on jo aika hyvä. Vielä, kun hän oppisi nukahtamaan itsekseen eikä aina äidin kainaloon. No, tästä saa varmasti syyttää vain itseään. Oops!
Parasta meidän tytössä on kuitenkin hänen aurinkoinen luonteensa. Uskon sen periytyvän minulta. Tietenkin. Ha hah! Hän ei turhia mutristele ja on hyväntuulinen melkein aina. Lapsista hän pitää erityisesti ja bussissa matkustaminen on aika kovaäänistä, jos sinne sattuu toinenkin vauva tai vanhempikin lapsi. Sen lisäksi hän ei vierasta juuri ketään. Toki hän ensin vähän katselee, että kukas tämä on, mutta pian hymy jo sitten irtoaakin ja juttu alkaa luistaa. Ja sitä juttua muuten riittää. Äiti sana on kovassa käytössä ja sen rinnalla on paljon muuta höpinää ja pöpinää. Myös kiljuminen, nauraminen ja murina on kivaa. Ja kielen naksuttelu. Hieno taito sekin!
Eiköhän tässä nyt jo ollut aika kattava katsaus meidän ihanuuden elämään. Jos teillä on jotain kysymyksiä tai postaustoiveita, niin laittakaa viestiä tuonne kommentteihin. Me rupeamme treenaamaan sitä konttaamista nyt. Vähän joka päivä. Hiljaa hyvä tulee... ♥
Aloitetaan statistiikasta. :) Ensi viikolla typy on jo 10kk. On ihan uskomatonta ajatella miten nopeasti aika on mennyt ja miten pienestä avuttomasta nyytistä on kasvanut jo toimelias vauva. ♥ Pituutta oli viime mittauksessa joulukuun alussa 73cm, nyt sitä on varmaan taas pari senttiä lisää. Hän on pidempi kuin odotimme ja kasvaakin vähän plussakäyrällä pituuden kanssa. Me olemme S:n kanssa molemmat aika normaalipituisia, mutta esimerkiksi veljeni on yli 190cm, joten kai hänestä voi tulla mitä vain. :) Vaatekoko 74 on nyt käytössä, mutta luulen kyllä, että siirrymme aika pian kokoon 80. Kaikki uudet vaatteet olenkin jo ostanut siinä koossa. Painoa on kertynyt vähän yli 10kg. Alussa sitä tuli melkein kilo kuukaudessa, mutta nythän tahti on jo hidastunut. Ystävieni melkein samanikäisiin vauvoihin verratessa hän on aika samankokoinen, mutta hänellä on mielestäni isommat kädet ja jalat. Jalan koko on nyt n.17. Varpaita saa ihailla usein, koska sukat ja kengät otetaan itse pois heti, kun se on vaan mahdollista. Kotona sukkia ei ole yleensä ollenkaan ja kaupassakin ollaan oltu varpaat paljaina, kun kengät on potkittu lattialle ja sukat vedetty pois. Voih!
Pikkuiset kädet ovat erittäin taitavat. Hän tarttuu helposti pieniinkin leluihin ja ruokiin, pitää käsissään leluja, lyö niitä yhteen ja vaihtelee kädestä toiseen. Myös moikkaamista harjoitellaan ahkerasti. Parasta mitä käsillä kuitenkin voi tehdä on taputtaa. Se on hauskaa niin omasta kuin äidinkin mielestä. Ja niin suloisen näköistä! ♥ Uskomatonta kyllä, myös pienet jalat ovat yllättävän kätevät ja niiden välissä voi pitää leluja ja tietenkin jaloilla on kiva potkia leluja, kirjoja ja erityisesti äitiä tai isiä. Myös kylpyvesi saa kyytiä, kun typy pitää ammeen laidoista kiinni ja potkii sydämensä kyllyydestä. Selällä ollessaan jalat potkivat vimmatusti lattiaa tai sängyn patjaa. Nyt mukaan on myös tullut sellainen "kala kuivalla maalla" esitys. Aika hauskaa katseltavaa. :) Mihinkään mönkimiseen, ryömimiseen tai konttaamiseen jalat eivät kuitenkaan ole vielä vieneet. Tanakasti niillä jo seistään (ja haluttaisiin seistä koko ajan) eli ehkä se vaihe jää sitten kokonaan välistä. Olen kuullut sen olevan aika yleistä nykyään. Toisaalta olen myös kuullut, että ryömiminen kehittää myöhempiä motorisia kykyjä joten toivon, että se meilläkin siis opitaan. Katsellessa neitiä tuossa lattialla, näyttää kyllä siltä, että kauaa hän ei enää paikallaan pysy. Vatsallaan hän pyörii jo oman akselinsa ympäri, mutta ei vain mene eteenpäin. Fyssarilla olemme käyneet ja pitäisi mennä vielä uudestaankin. Jono kunnalliselle on kuitenkin n. kuukauden mittainen. Katsotaan josko opittaisiin jo ennen sitä. ;)
Syöminen sujuu tosi hyvin. Ruoka maistuu ja sormiruokailukin alkaa onnistumaan. Varsinkin niitä mauttomia, hajuttomia maissinaksuja on kiva syödä itse. Samoin klementiini on kiva. Kurkku sen sijaan on vaikea, kun se on niin liukas. Bataattipohjaiset soseet ovat suosikkeja, samoin persikka-banaani sose ja tietenkin se puuro. Se on ollut suosikki alusta asti. ♥ Syömisessä pitäisi vaan siirtyä jo karkeampaan koostumukseen. Ainakin siis purkkisoseiden kanssa. Pieni suu sylkee yleensä ulos ruoan, jos se ei ole tarpeeksi sileää. Harjoittelu jatkuus siis. Maitoa juodaan pääosin tuttipullosta, mutta myös kupista hän osaa juoda todella hienosti. Hampaita suussa on nyt neljä. Kaksi alhaalla keskellä ja kaksi ylhäällä. Niitä on kiva narskutella, mutta yritän aina kieltää/keskeyttää sen. Kuulostaa kamalalta, eikä varmasti ole kauhean hyväksikään.
Nukkuminen on parantunut ja hän on vihdoin alkanut nukkua melkein koko yön putkeen. Meillä mennään nukkumaan n. klo 21. Sitä ennen syödään iltapuuro ja käydään potalla. Pottahommat aloitimme jo siellä kahdeksan kuukauden kieppeillä ja yleensä laitan hänet aina vaipanvaihdon yhteydessä potalle tönöttämään. Hyvin hän on oppinut mitä siellä tehdään. :) Yöllä syödään yleensä kerran jossain välissä ja sitten herätään klo 9 aikoihin. Parina viime yönä syötöt ovat olleet klo 05 ja klo 6.45 eli aika pitkä pätkä on nukuttu ennen sitä. Tällä viikolla hän on ollut kipeänä, joka on nostanut heräilyjen määrää, kun raukka on yskinyt melkein keuhkonsa pihalle, mutta tavallisesti tilanne on jo aika hyvä. Vielä, kun hän oppisi nukahtamaan itsekseen eikä aina äidin kainaloon. No, tästä saa varmasti syyttää vain itseään. Oops!
Parasta meidän tytössä on kuitenkin hänen aurinkoinen luonteensa. Uskon sen periytyvän minulta. Tietenkin. Ha hah! Hän ei turhia mutristele ja on hyväntuulinen melkein aina. Lapsista hän pitää erityisesti ja bussissa matkustaminen on aika kovaäänistä, jos sinne sattuu toinenkin vauva tai vanhempikin lapsi. Sen lisäksi hän ei vierasta juuri ketään. Toki hän ensin vähän katselee, että kukas tämä on, mutta pian hymy jo sitten irtoaakin ja juttu alkaa luistaa. Ja sitä juttua muuten riittää. Äiti sana on kovassa käytössä ja sen rinnalla on paljon muuta höpinää ja pöpinää. Myös kiljuminen, nauraminen ja murina on kivaa. Ja kielen naksuttelu. Hieno taito sekin!
Eiköhän tässä nyt jo ollut aika kattava katsaus meidän ihanuuden elämään. Jos teillä on jotain kysymyksiä tai postaustoiveita, niin laittakaa viestiä tuonne kommentteihin. Me rupeamme treenaamaan sitä konttaamista nyt. Vähän joka päivä. Hiljaa hyvä tulee... ♥
Comments
Post a Comment