Raskaus etenee...
Uskomatonta, että pian ollaan jo vuodessa 2015. Vauvan syntymävuodessa. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Tuntuu siltä, että kunhan saadaan tämä joulu ja uusi vuosi tästä pois alta niin täytyy ruveta oikeasti valmistautumaan pienen ihmisen tuloon. Eikä vain ostamalla lisää vaatteita, niinkuin olen tähän asti tehnyt. Ha hah! No, löytyyhän häneltä jo pieni rottinkinen ensisänky sekä pinnasänky eli paikka nukkua on ainakin. Lakanoita, peitto, unipussi ja muuta on myös jo hankittu. Vielä täytyy ostaa ne pinnasängyn reunapehmusteet sekä muutama viltti tai fleecehuopa. Sain kauniin valkoisen pinnasängyn ystävältäni ja se on aivan täydellinen. Se sopii tosi hyvin valkoisen Hemnes lipaston viereen mihin vauvan tavarat ovat tulossa. Kunhan laatikot jotenkin taianomaisesti ensin tyhjentyvät. :) Jätän sellaiset pienemmät hommat sinne helmikuulle, kun olen kotona ja odotan ja odotan ja odotan... Vaunut ja pyykinpesukone täytyisi hankkia tammikuun aikana. Ne ovat isot, vielä puuttuvat hankinnat. Pesukoneen päälle olen suunnitellut tekeväni hoitotason kylpyhuoneeseen. Ja vaunuthan olen jo valinnut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin?
Perhevalmennuksessa kävin pari kertaa joulukuun alkupuolella. Meille oli varattu paikat englanninkieliseen valmennukseen, mutta harmillisesti S missasi molemmat kerrat, koska hänellä oli juuri niinä päivinä suulliset ja kirjalliset kokeet suomen kielen kurssilla. Onneksi meillä oli varmuuden varalta paikat myös suomenkieliseen valmennukseen, joten menemme sitten myös sinne tammikuun puolella. Katsotaan paljonko S ymmärtää, mutta saapahan edes jonkinlaisen kuvan. En oikein tiennyt mitä odottaa valmennukselta (annoinkin palautteen, että olisi ollut kiva saada jonkinlainen "ohjelma" etukäteen). Googlasin asiaa ja melkein kaikkien muiden kokemukset tuntuivat olevan pienestä ryhmästä, jossa käytiin läpi kaikkien nimet ja lasketut ajat jne ja käytiin vilkkaita keskusteluja. Meitä oli valmennuksessa varmasti yli 50, joten moinen ei tullut kysymykseenkään. Kysymyksiä toki sai esittää, mutta eipä niitä ihan kauheasti tuntunut olevan. Tai ehkä ihmiset eivät vain uskaltaneet kysyä. Suomalaisten tapaa nukuttaa vauvaa ulkona ihmeteltiin ja sen hyötyjä kyseltiin kyllä. :) Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi synnytystä ja kivunlievitystä ja seuraava kerta oli imetyksestä ja elämästä vauvan kanssa. Ihan rehellisesti, kauheasti uutta tietoa ei tullut. Ehkä sieltä sai kuitenkin jonkinlaista varmuutta, että hyvin tämä menee ja olen valmis. Toisin kuin se tyttö, joka lähti itkien pois synnytysvideon puolessa välissä. Huh!
Neuvolassakin käytiin tällä viikolla ja sekä vauvalla, että äidillä on kaikki hyvin. Vauva on aktiivinen (varsinkin iltaisin, kun äiti haluaisi nukkua), sydänäänet olivat tasaiset ja vahvat ja vatsa on kasvanut sopivasti. Painoni on noussut vähän alle kolme kiloa raskauden alusta, mutta muistutan nyt siis, että minun tapauksessani niin sen kuuluukin olla. Ylipaino raskauden alussa ja aikaisessa vaiheessa havaittu raskausdiabetes ovat molemmat syitä joiden takia painoni ei raskauden aikana saisikaan noustakaan enempää kuin +/- seitsemän kiloa. Työkaverini ovat naureskelleet, että kiva dieetti tuo raskaus. Minä olen ajatellut, että vauvan terveys on tärkein ja mikäli se tarkoittaa, että syön vähän terveellisemmin yhdeksän kuukautta niin sitten teen niin.
Olen jaksanut myös töissä todella hyvin. Olin erityisen huolissani raskauden alussa miten jaksaisin fyysisesti raskasta visualistin työtä raskaana ollessa, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hienosti. Suuri kiitos tästä tosin kuuluu myös työkavereilleni, jotka pitävät minusta ja vauvasta hyvää huolta, eivätkä anna minun rasittaa itseäni liikaa nostelemalla tai siirtämällä mitään raskasta.
Kaikki sujuu siis hyvin ja odotusta jatketaan iloisissa merkeissä. Niin vauvan kuin joulunkin. :) Mukavaa lauantai-illan jatkoa ja huomista neljättä adventtia!
 |
| Kuva Pinterest |
Perhevalmennuksessa kävin pari kertaa joulukuun alkupuolella. Meille oli varattu paikat englanninkieliseen valmennukseen, mutta harmillisesti S missasi molemmat kerrat, koska hänellä oli juuri niinä päivinä suulliset ja kirjalliset kokeet suomen kielen kurssilla. Onneksi meillä oli varmuuden varalta paikat myös suomenkieliseen valmennukseen, joten menemme sitten myös sinne tammikuun puolella. Katsotaan paljonko S ymmärtää, mutta saapahan edes jonkinlaisen kuvan. En oikein tiennyt mitä odottaa valmennukselta (annoinkin palautteen, että olisi ollut kiva saada jonkinlainen "ohjelma" etukäteen). Googlasin asiaa ja melkein kaikkien muiden kokemukset tuntuivat olevan pienestä ryhmästä, jossa käytiin läpi kaikkien nimet ja lasketut ajat jne ja käytiin vilkkaita keskusteluja. Meitä oli valmennuksessa varmasti yli 50, joten moinen ei tullut kysymykseenkään. Kysymyksiä toki sai esittää, mutta eipä niitä ihan kauheasti tuntunut olevan. Tai ehkä ihmiset eivät vain uskaltaneet kysyä. Suomalaisten tapaa nukuttaa vauvaa ulkona ihmeteltiin ja sen hyötyjä kyseltiin kyllä. :) Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi synnytystä ja kivunlievitystä ja seuraava kerta oli imetyksestä ja elämästä vauvan kanssa. Ihan rehellisesti, kauheasti uutta tietoa ei tullut. Ehkä sieltä sai kuitenkin jonkinlaista varmuutta, että hyvin tämä menee ja olen valmis. Toisin kuin se tyttö, joka lähti itkien pois synnytysvideon puolessa välissä. Huh!
 |
| Kuva Pinterest |
Neuvolassakin käytiin tällä viikolla ja sekä vauvalla, että äidillä on kaikki hyvin. Vauva on aktiivinen (varsinkin iltaisin, kun äiti haluaisi nukkua), sydänäänet olivat tasaiset ja vahvat ja vatsa on kasvanut sopivasti. Painoni on noussut vähän alle kolme kiloa raskauden alusta, mutta muistutan nyt siis, että minun tapauksessani niin sen kuuluukin olla. Ylipaino raskauden alussa ja aikaisessa vaiheessa havaittu raskausdiabetes ovat molemmat syitä joiden takia painoni ei raskauden aikana saisikaan noustakaan enempää kuin +/- seitsemän kiloa. Työkaverini ovat naureskelleet, että kiva dieetti tuo raskaus. Minä olen ajatellut, että vauvan terveys on tärkein ja mikäli se tarkoittaa, että syön vähän terveellisemmin yhdeksän kuukautta niin sitten teen niin.
Olen jaksanut myös töissä todella hyvin. Olin erityisen huolissani raskauden alussa miten jaksaisin fyysisesti raskasta visualistin työtä raskaana ollessa, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hienosti. Suuri kiitos tästä tosin kuuluu myös työkavereilleni, jotka pitävät minusta ja vauvasta hyvää huolta, eivätkä anna minun rasittaa itseäni liikaa nostelemalla tai siirtämällä mitään raskasta.
Kaikki sujuu siis hyvin ja odotusta jatketaan iloisissa merkeissä. Niin vauvan kuin joulunkin. :) Mukavaa lauantai-illan jatkoa ja huomista neljättä adventtia!
Comments
Post a Comment