Ja sitten meitä oli kolme...

Blogissa on ollut hiljaista. Syyn olettekin ehkä jo arvanneet... pieni prinsessamme saapui maailmaan viime viikon perjantaina, pahamaineisena perjantai 13. päivänä, kuusi päivää lasketun ajan jälkeen. Meille se oli kuitenkin elämämme onnellisin, ihmeellisin, uskomattomin ja kaiken muuttava päivä. Mustilla kiharoilla varustetun pikkuneidin tummat silmät tuijottivat minua vihdoin iltakuuden aikaan ja olimme pakahtua onnesta. Hän oli täydellinen! Päivät sairaalassa menivät nopeasti. Saimme perhehuoneen, joten saatoimme kaikki olla siellä yhdessä. Olin myös todella tyytyväinen, että saimme olla siellä ja opetella ensi päivien ajan asioita ammattilaisten valvovan silmän alla. Kiitos vielä kaikille onnitteluista ja muistamisesta! Uudet isovanhemmatkin pääsivät katsomaan tyttöä ja toivat mukanaan mm. nämä ihanat kukat. Ne ovat vielä tänäänkin yhtä kauniit.

Kotiin pääsimme maanantaina ja nyt opettelemme uuteen elämään kolmestaan. Vauva on kiltti, nukkkuu hyvin ja tykkää erityisesti isin sylissä olemisesta. On hassua elää elämää kolmen tunnin sykleissä, mutta eiköhän se tästä... Tässä sitä nyttenkin bloggaillaan vauvan nukkuessa rinnan päällä. :) Voisin katsella häntä tuntikausia tuossa. Herätessään hän nostaa päätään ja katsoo suoraan silmiin, kuin sanoen "hereillä ollaan, äiti". Blogi päivittyy varmasti vähän hitaammin, mutta se on varmasti ihan ymmärrettävää. Tässä kuitenkin nyt se tuikitärkeä ensimmäinen kuva pienestä prinsessasta.

Näihin tunnelmiin... Erittäin ihanaa viikonloppua kaikille!