Mitä vauvalle kuuluu?

Lupailin tuossa vähän aikaa sitten vauvan kuulumisia taas tänne blogin puolellekin, joten tänään jutellaan vauva asioista... Pieni tytteli on nyt vähän vaille kahdeksan kuukautta. Olimme perjantaina neuvolassa ja hän on nyt 9,6kg ja 70,6cm. Seitsemässä kuukaudessa on siis tullut 18cm pituutta!!! Uskomatonta, kun sen kääntää tuolla tavalla. Kuinka pitkä hänestä mahtaakaan tulla?! Vaatteissa menee vielä 68cm koko, mutta ei varmaan kauaa. Housuissa ollaan jo siirrytty isompaan kokoon, koska neidillä tuntuu olevan aika pitkät jalat. Uskoisin, että jouluun mennessä ollaan jo siinä 74cm koossa. Kengän koko taitaa olla jotain 15 paikkeilla. Ehkä jopa 16.

Kaksi hammasta löytyy pienestä suusta, joilla on kiva purra äitiä sormeen. Myös ruisleipää niillä on kiva nakertaa, vaikkakin hän kyllä imeskelee leipää enemmän kuin syö. Sormiruokailu ei muuten kyllä ole vielä lähtenyt kauhean hyvin käyntiin. Kurkut löytyvät useimmiten lattialta ja banaani muussattuna pöytätabletista. Ha hah! Vaikka pari ensimmäistä kertaa neiti nyrpisteli parsakaalille, on sekin nyt alkanut maistua. Oikeastaan kaikki mitä olen hänelle tarjonnut on maistunut. Kaurapuuro on kuitenkin edelleen parasta! :) Olemme syöneet keskimäärin kolme kertaa päivässä viimeisen pari kuukauden ajan, mutta tämä pitää nyt nostaa viiteen kertaan. Huh! Siinä sitä pöperöä sitten riittää. Toisaalta, se voisi sitten taas vaikuttaa yöuniin...


Niin, se nukkuminen. Meillä mennään nukkumaan illalla vasta klo 21-22. Ensimmäinen herätys tulee siinä klo 02 aikaan ja toinen joskus klo 6-7. Sen jälkeen kuitenkin vielä nukutaan pari tuntia ja sitten herätään joskus yhdeksän aikaan. Tämä sopii meille, vaikka varmasti aikaisemmasta nukkumaanmenoajastakin olisi omanlaisensa hyöty. Tykkään kuitenkin itse nukkua aamulla edes tuohon yhdeksään. Vaikka töissä ollessa olenkin tottunut erittäin aikaisiin aamuihin, nyt vauvan kanssa kaikki uni on tervetullutta. Päikkäreitä on yleensä kahdet - puolen päivän aikaa pienet 30min. tai tunnin päikkärit ja sitten kolmen neljän aikoihin nukutaan uudestaan muutama tunti. Tällä hetkellä tämä on ihan toimiva systeemi. Yöherätyksistä yritetään päästä eroon jossain vaiheessa. Mielellään ennen minun töihin paluutani. Siitä sitten lisää, kun tulee ajankohtaiseksi.

Liikunta... Yleensä tässä iässä vauvat ovat alkaneet jo jossain määrin liikkua, ryömiä tai jopa kontata. Meidän neitokainen sen sijaan ei. Hän pyörii lattialla lähinnä oman akselinsa ympäri ja muutaman kerran on kääntynyt vatsalta selälleen sängyn päällä. Lattialla se sen sijaan ei onnistu. Jalat käyvät kyllä koko ajan - selällä maatessa tai jopa istuessa hän potkii pikkujaloillaan koko ajan. Kantapäät vain kopisevat lattiaan, kun hän potkii ja potkii. Se on melkein koomista enkä ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään tekevän samaa. Hän varmaan juoksee maratonin joka päivä, niin tiuhaan jalat käyvät. Ha hah! Istuminen onnistuu todella hienosti ja sohvalla istuminen äidin vieressä on parasta. Varsinkin, jos äidillä sattuu olemaan läppäri sylissä. Sen kulmaa on ihana vähän maistella... Myös potalla on istuttu jo muutama päivä. Heti ensimmäisestä kerrasta tuntui olevan selvää mitä siinä potalla tehdään ja niin ihana hymy on kasvoilla joka kerta siinä tönöttäessä, että kivaa taitaa olla. Neuvolasta tuli kuitenkin lähete fysioterapiaan, jossa katsotaan, että kaikki on kunnossa ja sieltä saa kuulemma myös vähän vinkkejä miten vauvaa voi aktivoida ja liikkumista auttaa omalta osalta. Sen takia meillä on myös 10kk kontrolli neuvola, kun yleensä seuraava neuvola olisi ollut vasta vuoden iässä.

Kaiken kaikkiaan meillä asuu ihanan aurinkoinen, sosiaalinen (ei vierasta), iloinen ja hyväntuulinen vauva. Itku tulee nälän tai väsyn yllättäessä, mutta muuten ollaan naama korvissa suurin osa päivästä. Juttua riittää ja nyt yleiseen älämölöön on alkanut ilmestyä myös ihan oikeita tavuja. Tä-tä-tä ja pa-pa-pa ovat aika kovassa käytössä. Lempinimikin neidiltä löytyy: TV lady. Hän nimittäin katsoo televisiota aina, kun vain voi. Ha hah! Tässä vielä yksi kuva tästä meidän nappisilmästä. Voi mikä höpönassu hän onkaan. Minä lähden nyt tekemään sitä super suosikkia eli iltapuuroa. :)


Comments

  1. Ihana! Meillä oli myös liikkuminen molemmilla pitkään vähäistä. Sitten lähtivätkin melkein suoraan kävelemään. Toisella jäi välistä konttaus, toisella ryömiminen. Fysioterapiassa osasivat kertoa hyviä ohjeita liikkumisen tukemiseksi. Mutta kyllä ne ehtivät liikkumaan, älä huoli :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin oon kuullut monelta muultakin. :) Ei hätäillä siis. Kaikki omaan tahtiinsa.

      Delete
  2. Oi, mikä pikkuinen kaunotar siellä onkaan! Suloisuus! Kyllä ne kaikki omaa vauhtia lähtevät liikkeelle. :) Meidän lapset ei ole koskaan ryöminyt vaan suoraan lähtenyt konttaamaan 7-9kk iässä. Ensimmäinen lähtikin kävelemään heti 9-kuisena, viimeinen vasta lähes 1,5-vuotiaana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Essi!! Hän on kyllä niin ihana. Voiko näin paljon jotain rakastaakaan?! Kiva kuulla, että muillakin on ollut myöhäisempää starttia. Vertaistuki on kyllä se paras tuki. ♥

      Delete

Post a Comment

Popular Posts