Kevään merkkejä...

Viime päivät ovat olleet ihanan keväisiä. Oletteko huomanneet kuinka aurinko on vihdoin alkanut viettää pidempiä ja pidempiä aikoja taivaalla, lumi on alkanut sulaa ja ne kovasti haikailemani hiirenkorvatkin olivat jo ilmestyneet mammani sireeniin. Otin sieltä muutaman oksan maljakkoon, että voin seurailla kevään etenemistä omalla ruokapöydälläni.




















Kävimme lauantaina Salossa ja sehän tarkoittaa myös visiittiä iki-ihanalle Radiokirppikselle. Ostin aivan ihanat pastalautaset!! Ihastuin niihin heti. Kuusi lautasta, joissa on musta "tekijän leima" ja ne on käsitelty vanhan näköisiksi.

Ennen kuin maksoin ne mietin vain kuinka saan kuusi vierasta kotiini, jotka syövät vielä pastaa, kun kaikki tuntuvat karppaavan. Ha hah! Mutta lautaset olivat liian hienot tälläisiin pikkuasioihin takertumiseen, joten marssin tyytyväisenä kassalle ja ostin ne.

Katselin myös kultaisia maljakoita ja sinistä lasipulloa, mutta päädyin ostamaan vain erään asian ystäväni polttareihin. En voi mainita mikä se on, siltä varalta, että hän lukee blogiani. Mutta tarkoitus siis on, että kaikki tuovat esineen ja selittävät miten se kuuluu yhteiseen historiaamme tai liittyy siihen miten tunnemme toisemme. Sillä tavalla saamme kaikki tietää mistä muut tuntevat morsiamen ja tutustua toisiimme samalla. Olen polttareista ja tietysti myös häistä todella innoissani. Ajatelkaa, olen 30-vuotias ja nämä ovat ensimmäiset polttarini. Sen siitä saa, kun asuu ulkomailla, kun ystävät menevät naimisiin. Noh, tällä kertaa pääsen vihdoin mukaan hauskanpitoon.

Hyvää viikonjatkoa ja pahin, maanantai, on nyt takana. :)