Vauvakuulumisia...

Tänään pieni tyttömme on jo kuukauden vanha. Miten aika voikaan mennä niin nopeasti?! Tuntuu ihan siltä kuin olisin vielä viime viikolla ollut raskaana. Itse asiassa, huomaan aina välillä kaipaavani mahaani ja raskaana olemista. Nyt sen tilalla on kuitenkin jotain aivan uskomatonta... Pieni, ihana ihminen. Meidän rakas tyttäremme. Hänen oma hurmaava persoonansa tulee esille päivä päivältä enemmän. Hyväntuulinen, paitsi juuri ennen nukahtamista. Hauska, varsinkin ne ilmeet, kun hän heräilee ja venyttelee. Ja niin kaunis. Voisin katsella häntä tuntikausia, koska hän on niin syötävän suloinen. Jokainen päivä on uusi kokemus ja sekä hän, että me opimme jotain uutta.

Iän karttuessa hän on myös kasvanut hienosti. Hän oli tämän viikon neuvolatarkastuksessa 54cm ja vähän yli neljä kiloa. Neuvolan täti on hänestä aina niin innoissaan ja hän onkin saanut osakseen pelkkiä kehuja. Paitsi temperamentistaan. Ha hah! Hän osaa myös olla aika kipakka, varsinkin silloin, kun pitäisi esitellä imetystaitoja. Tai siis hänen kannaltaan syömistaitoja. Kyllä silloin lähtee pienestäkin neidistä iso ääni. Imetys on siis edelleen haasteellista, mutta parannusta on kyllä tapahtunut imetysneuvolassa käynnin jälkeen. Eniten sain sieltä ehkä itseluottamusta, mutta myös hyviä neuvoja ja käytännön vinkkejä. Suosittelen ehdottomasti, jos jollain muullakin on vastaavanlaisia haasteita. Omasta neuvolasta varataan aika eli kysykää rohkeasti.

Tässä nyt sitten vielä kuva meidän neidin vallattomista kiharoista. Kastuessaan (tai hikeentyessään) hiukset kihartuvat ihanasti. Muuten ne ovat aika suorat ja ainakin toistaiseksi ihanan pehmeät. Katsotaan jääkö tämä vauvatukka pysyväksi vai tuleeko sen tilalle jonain päivänä vielä isältä peritty oikea afrotukka. Tälläisiä tänään. Me lähdemme nyt vauvan kanssa nauttimaan auringonpaisteesta vaunulenkille. Äiti saa kaipaamaansa liikuntaa ja vauva nukkuu tyytyväisenä raikkaassa ulkoilmassa. Mukavaa viikonloppua kaikille!!