Yksi, kaksi... kahdeksantoista hopeatarjotinta

Hyvä on, minä myönnän... olen keräilijä. Ai, mitäkö sitten kerään? No, jos katsoo pikaisesti ympärilleen niin ilmeisesti ainakin lamppuja, hopeatarjottimia, mustia ja valkoisia kehyksiä ja vähän huomaamattani tunnun keräävän myös erilaisia muistivihkoja. Aika huolestuttavaa, että kerää jotain huomaamattaan. :)

Vain osa hopeatarjotin kokoelmasta...

Tästä ei voi kyllä mielestäni syyttää mitään muuta kuin perintögeenejä. Äitini ja isäni ovat keräilijöiden kermaa. Siellä kerätään erilaisia Arabian astiastoja, siis ei pelkkiä kuppeja, vaan kokonaisia astiastoja (ja kyllä monikossa), kynttilänjalkoja, kastikekulhoja (tosin niitä nykyään vähemmässä määrin) jne jne jne. Naurankin aina äidilleni, kun hän haikailee muuttoa pienempään asuntoon nyt, kun lapset eivät enää asu kotona, että he eivät mitenkään voi mitenkään muuttaa pienempään asuntoon, kun kaikki kahvikupit eivät mahdu muuten mukaan.

Lamppuja
Toisin kuin vanhemmillani keräily ei perustu mitenkään rahaan tai esineiden arvoon, vaan tärkein peruste tuntuu olevan "mä haluun..." tai "pakko saada...". Eli kyseessä lienee pahin mahdollinen tapaus. Ha hah!

Näen jotain mikä on aivan ihana ja sitten se on pakko saada. Tosin raha liittyy tähän siten, että mitä halvempi esine on sitä iloisempi olen, jos voin lisätä sen kokoelmaani. Esimerkiksi halvin lampuistani oli 10 senttiä. Ja hopeatarjottimiahan saa kirpputoreilta usein eurolla. 

Kuten on jo varmaan käynyt ilmi tykkään noista kirpputoreista melko lailla ja sieltä ne kokoelmani karttuvatkin aika tasaiseen tahtiin. Löytämisen riemu on suunnaton, kun vastaan tulee esine, joka sopii kotona olevaan kokoelmaan. Ja siellä ne uudet kokoelmat myös usein saavat alkunsa. Siellä ja Accessorizen alessa (muistathan ne muistivihkot).

Ainoa kokoelma, joka ei oikein tahdo edes päästä alkuun on pääsiäistä varten keräämäni pupufiguurit. Sain töistä ne kaksi isoa pupua, mutta mitään muuta ei ole löytynyt. Harmillista...

Löytyykö lukijoista muita keräilijöitä? Minusta tuntuu, että aika moni sisustuksen ystävä keräilee jotain... Yksi keräilee tiettyjä tuoleja, toinen kaikenlaisia tuoleja. Ja kaikki keräävät ainakin kaikkea kaunista. :)

Tässäpä sitten olivatkin tämän tiistain jutut. Keskiviikoksi olisi toivottavasti luvassa kuvia Ystävänpäiväkorteista, joita tein sunnuntaina. Nyt menen tekemään vähän koruja, koska ostin niin ihania materiaaleja Helmiplaneetta ja Leimailutaivas messuilta, että nyt voi taas tehdä kaikkea upeeta. Lisää niistäkin huomenissa...

Comments

  1. voi kuule. näkisitpä minun lamppuni :-) mullon kans noita kehikkoja, mustaa, valkoista, pientä, isoa... löytyy työmaaroikkaa, vanhaa valollista karttapalloa.. olen niin kovin allerginen kattolampuille että pieniä valonlähteitä on oltava joka nurkassa!

    voin kertoa että nykyään olen erittäin tyytyväinen siihen faktaan että keräilyintoni on hieman tasaantunut - laatu korvaa määrän, you know.

    mutta joo, tässäpä mitä multa löytyy:

    vanhat eripariset kahvikupit, marimekon klassikkko-olkalaukut, ruosteiset peltirasiat, karhula- ja ilvestölkit, ikivanhat raastinraudat, valokuvakehykset... en edes viitsi kertoa mitä kaikkea oon aikoinani kerännyt.

    että näin täällä.

    -jii.

    ReplyDelete
  2. Ai hyvä, Johanna, toi helpotti mun mieltä. :) Katsotaan mitä sit rupeen seuraavaksi keräämään. Varmaan noita Karhula tölkkejä, ne on niin kauniita. Raastinrautojakin on jo muutamia... Heh!

    Toivottavasti voit pian jo paremmin, että voit taas tulla piristämään mun päivää.

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts